Tänään minulla on hyvä olo. Hetkittäin jopa ihana. Ei riehakas vaan rauhallisen tyytyväinen.
Miten hyvä olo voi rakentua arkeen?
Mitä ihminen tarvitsee voidakseen hyvin, ollakseen tasapainoinen?
Minä itse tarvitsen haasteita ja uusia asioita elämääni. Uudet, tuoreet näkökulmat stimuloivat aivojani. Saan vastaanottimet päälle ja motivoidun. Samoin uudet ihmisetkin voivat saada aikaan sopivaa sykettä elämiseen. Mukava myös tutkailla, miten kenenkin ihmisen persoona toimii ryhmässä. Joku on kuin kotonaan uusissa kuvioissa, toinen taas tarvitsee paljon aikaa uusien ihmisten keskellä. Koskaan et voi olla varma, mitä kenestäkin löytyy.
Sain aloittaa uuden koulutuksen viime viikolla. Se oli hyvin tervetullut asia lisäämään oppimistani ja antamaan ryhtiä arkeeni. Luulenpa, että sopiva määrä pakollista toimintaa tekee hyvää. Ihminen on helposti niin mukavuudenhaluinen, että ilman pakollisia velvollisuuksia elämä vähän lässähtää ja eltaantuu. Liian helppo elämä fyysisesti ilman suurempia henkisiä ponnisteluja on harvalle hyvä vaihtoehto.
Kaiken edellä kirjoittamani jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä, että yksinkertainen ja luonnonläheinen elämä antaa parhaan raamin jaksamiseen haasteiden keskellä.
Itse ajattelin jo opiskeluaikana, että haluaisin työn kaupungissa ja asumisen maalla. Itseni tuntien, ajattelin tarvitsevani molempia ollakseni tasapainoinen. Enkä ihan väärässä tainnut silloin olla.
Itse tykkään vuorovaikutuksesta, kohtaamisista ja yhdessä jakamisesta. Ilman niitä elämä kutistuu liian värittömäksi. Toisaalta en koe voivani hyvin, jos en saa olla riittävästi myös ihan yksin ja rauhassa. Kahden erilaisen tarpeen kanssa joutuu aika ajoin kamppailemaan ja tekemään valintoja.
Ravinto, liikunta, lepo – niiden sanotaan määrittävän hyvää elämää. Ja silloin tarkoitetaan määrän lisäksi laatua. Totta on, että yhdenlaiset peruspilarit niistä muodostuukin. Mutta eivät ne kyllä minulle riitä. Fysiikalle ehkä ja mieleni hyvinvoinnille. Mutta uskallan väittää, että itse en pärjää ilman uskoa, musiikkia, taidetta, kirjallisuutta ja luontoa. Usko antaa toivoa ja merkityksellisyyttä. Musiikki lisää kauneutta, antaa vahvoja maailmoja, joihin uppoutua ja joita ei voi sanoilla selittää tyhjäksi. Taide antaa uusia ikkunoita ajatteluun, menneeseen ja tulevaan. Koen taiteen värähtelynä. Joskus siihen energiaan on kätkeytynyt paljon tuskaa. Silti sellainenkin taideteos voi olla häikäisevän kaunis.
Kirjallisuus laajentaa ajatteluani ja ymmärrystäni elämää kohtaan. Luonto taas rauhoittaa harmonisuudellaan ja kauneudellaan, maadoittaa ikiaikaisuudellaan. Saan myös helpommin kiinni suhteellisuudesta, kun annan luonnon puhua. Minä, pieni ihminen, lopulta vain murunen tässä maailmankaikkeudessa.
Ihminen tarvitsee leipää, liksaa, lempeä ja lämpöä. Ja siihen voidaan lisätä vielä: luovuutta. Luovuutta siihen, että elämä muovautuu omannäköiseksi. Että unelmat, toiveet ja tarpeet voidaan siirtää ajatuksesta todelliseksi toiminnaksi. ”Peräseinä” löytyy omasta päästä. Sen heiluttamisesta kannattaa aloittaa raivaustyöt. Uutta syntyy sitä mukaa kun vanha, jo aikansa elänyt, väistyy.
Antakaamme uudelle tilaa. Ajatelkaamme viisaasti. Ja muistakaamme rakastaa, niin kauan kuin se on mahdollista. Mikään muu ei lopulta ole niin kovin tärkeää.