Olen Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt, nykyisin Hämeessä asuva, ”oravanpyörästä” pois hypännyt kanttori. Ruuhkaisuutta on elämässäni ollut pitkään, mutta nyt opettelen kaikessa kohtuullisuutta.
Kuuden lapsen äitinä tiedän, mitä on meteli, joten sitäkin kautta hiljaisuuden kaipuu on tullut tutuksi.
Kahden työajattoman vanhemman virkatyö pitkine työmatkoineen on ollut aikamoinen paletti yhdistettynä perhe-elämään. Kaikesta on selvitty, mutta uhrauksia se on vaatinut. Nyt on uusien valintojen aika. Rakkaus kirkkoihin ja kirkkomusiikkiin ei ole kuitenkaan hävinnyt virkani jättämisen myötä.
Olen juuriltani maalaistyttö ja ylpeä siitä. Tänä päivänä se näkyy minussa rakkautena luontoon ja arvostuksena suomalaista maaseutua ja maaseudun ihmisiä kohtaan. Puhdas ruoka ja luonnonantimet ovat minulle tärkeitä asioita.
Ihmiset ja ihmisten tarinat ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Kaikenlainen rosoisuuus, elämänmakuisuus ja keskeneräisyys ovat mielestäni kauniita asioita, mutta niiden hyväksyminen on myös haastavaa.
Koin virkatyössäni burn outin vuosia sitten. Lisäksi elämääni ovat kuormittaneet isotkin elämän tarjoamat kriisit ja ristiriidat. Voimakkaasti kokevana ja oikeudenmukaisuutta janoavana luonteena elämä ei aina ole ollut helppoa. Ihminen tavattavissa -kasvuohjelma oli yksi tärkeä oljenkorsi silloin, kun tie tuntui nousevan pystyyn edessäni. Tuosta koulutuksesta kumpuaa vahvuuteni pitkälti myös sen suhteen, että olen uskaltanut hypätä ikään kuin tyhjän päälle.
Viime vuosina olen koko ajan enemmän ja enemmän nähnyt läsnäolon merkityksen arvon, olipa kyse pienistä tai isoista asioista tai haasteista. Rehellisyys olla totta ainutlaatuisena ihmisenä on arvokas ja tavoiteltava asia tänä aikana. Yhteys itseen ja sitä kautta lähimmäisiin on asia, joka jättää meistä lopulta suurimman jäljen. Ja jotta niin voisi olla, tarvitsemme hiljaisuutta, jossa kuulemme myös omat tarpeemme ja arvostamme niitä. Minä itse olen itselleni suurin tutkimusaineisto.
Minussa asuu myös runoja rakastava muusikko. Urkujensoitto on ollut intohimoni, vaikka nuorempana sanoinkin, että minulla on pianistin sielu. Sävyt, värit, sointi ja rytmi ovat tärkeitä itselleni, ilmaistaan ne sitten minkä taiteenlajin kautta tahansa. Viime vuosina poikkitaiteellisuus ja myös laulun maailma ovat avautuneet lisää itselleni. ”Oma ääni” kertoo tunnetilani, itsearvostukseni ja rohkeuteni, olipa se sitten puhuttu, laulettu, kirjoitettu tai kehollisesti ilmaistu. Ilman ilmaisua en ole kokonainen.
En halua neuvoa enkä ratkaista mitään puolestasi. Se mitä haluan, on tuoda vertaistukea ja peilinä olemista niille, jotka kenties pohtivat elämäänsä ja arkeansa samansuuntaisesti ja samanlaisista arvoista ammentaen. Pienikin oivaltaminen, havahtuminen tai pysähtyminen oikeiden arvojen äärelle voivat avata uusia alkuja. Ja niitä alkuja olen aina rakastanut.