Menin lauantaina paiskaamaan huonoksi menneet auringonkukat maljakosta tunkiolle. Ohitin vierestä punaisen kauniin kukkaruukun, lasitetun ja liukaspintaisen, jonka piti olla tyhjä. Ajattelin viedä sen sisälle, sillä siitähän saisi lisää energiaa arkeensa.
Kurkkaus ruukkuun täyttikin verkkokalvoni hiirillä. Ruukku oli täynnä pieniä, kuolleita hiiriä. Kasa hiiriä, jotka lilluivat vedessä. Päällimmäisen hiiren selkäkaari oli veden yläpuolella. Sinne olivat kuolleet, kaikki. Kaadoinpas hiiretkin tunkiolle kukkien jälkeen. Syökööt linnut ja kissat ne pienet, jopa söpöiltä näyttävät hiirulaiset.
Miten ne sinne olivat joutuneet ja miksi? Ja miten niitä oli niin paljon? Olisin halunnut ymmärtää hiirten ajatuksenjuoksua ja nähdä niiden pienet vikkelät jalat, jotka kenties hetken yrittivät saada otetta ruukun liukkaasta pinnasta. Turhaan.
Onko sinun elämäsikin joskus tuollaista? Saat idean (vrt. hiiri) joka vipeltää päässäsi ja innostut vertauskuvallisesti hajun perässä houkuttelevan värisen ruukkuun osingoille palkinnon perässä. Hetkinen. Et ollutkaan ainut, joka erehtyi ja meni satimeen ja siihen kuoli hiiri (vrt. idea). Joskus hiiriä (vrt. idea) vipeltää vain muutama, joskus ihan kokonainen lauma. Minne ne pitäisi ohjata?
Minulla on pää, joka suoltaa ideoita. Melkeinpä niin, että kun jokin aihepiiri laittaa takaraivon liikkeelle, siellä alkaa tapahtua. Idealauma alkaa lisääntyä, ensimmäinen idea houkuttelee toisen liikkeelle, toinen kolmannen. Nyt tarvitaan jo rajausta ja liikenteenohjausta. Valikointia ja deletointia. Miten saisin ohjattua ideani sellaisille luukuille ja ruukuille, joista aukeaa kasvua ja laajempia näkymiä? Seesteistä dynaamisuutta ja konkretiaa.
Voisi myös kysyä minkä perässä me ihmiset juoksemme? Onko tavoiteltu asia sen arvoinen, että kannattaa liittyä kasaan, joka lopulta tukehtuu innokkuuteensa. Oikeassa olemisen tarpeeseensa? Olemmeko ”laumaeläimiä” liiankin kanssa?
Oravanpyörähän on yksi ansa, jota meille tarjoillaan. Osallistu tähän webinaariin, lue tämä kirja, osallistu tähän koulutukseen, harrasta sitä ja tätä, mene ja tee. Ole tehokas, aina vaan tehokkaampi. Omista kiire, jotta voit vakuuttaa tärkeyttäsi. Muille vai itsellesi?
Onneksi löysin hiiret siinä vaiheessa, kun ne eivät vielä olleet märäntyneet. Nyt ne kenties pääsivät mukaan luonnon kiertokulkuun, onnistuneiden saalistajien palkkioiksi halpaan hintaan.
Halpahintaiset ideat saavatkin märäntyä. Uudet alut, joilla on merkitystä, niille toivon ympärille vipinää, toisia yksilöitä, jopa laumaa. Olkoon tämä päivä oivallisten ideoiden päivä. Antaa ideoiden vipeltää, deletointi kannattaa siirtää huomiseen.