Voi kun me ihmiset olemme erilaisia. Sisarussarjaankin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Introverttejä ja ekstroverttejä. Riehakkaampia ja rauhallisempia.
Olen saanut lahjaksi kymmenen sisarusta. Viisi siskoa ja viisi veljeä.
Tänä kesänä en ole heistä tavannut kuin kolme. Ne, jotka syystä tai toisesta ovat selvinneet käymään meillä kylässä.
Viimeisin sisaruskohtaaminen on aika tuore. Pikkuveljeni tuli lomamatkalla vaimonsa kanssa käymään. Lähdimme illalla iltakävelylle. Siinä lähtiessä veljeni ojensi omat tuliaisensa meille, minulle ja miehelleni, molemmille omansa.
Minun omani oli vähän omituisempi. Ihanan persoonallinen, juuri minulle ”sorvattu”. Se oli eläinten kuivikkeen seasta löytynyt juurakko. Ikiaikaisen turvemaisen aineksen seasta löytynyt puupala. Hän oli sen hionut ihan sileäksi. Se oli teepuuöljyllä sivelty, ihanan tuoksuinen ja mukavantuntuinen kädessä. Yllättävä lahja minulle.
Olen pyöritellyt sitä käsissäni. Painellut sillä kasvojani, käsiäni ja hangannut kämmenieni ihoa. Pintaverenkiertoni käsissäni vilkastuu sen ansiosta aivan uudelle levelille.
Miten monesti olenkin todennut saman: Yksinkertaiset asiat ja esineet ovat parhaita. Niissä on selkeyttä ja suoruutta. Ei rikkoutumisen vaaraa. Ei vaikeita käyttöohjeita. Ei turhaa krääsää.
Miksi kirjoitan tästä teille. Siksi, koska tämä veljeni antama konkreettisesti pieni lahja kuvastaa minulle arvokkaita, isojakin asioita. Muistuttaa juuristani. Ei siivillä kauas lennetä, jos juuret puuttuvat. Tai ehkä lennetään, mutta tieto minne ja miksi voi jäädä silloin vähän epäselväksi.
Ajattelen, että tieto juuristani ja historiastani on arvokasta. Ymmärrän itseäni paremmin. Ymmärrän valintojani paremmin. Senkin, miksi minä kaipaan luontoon, metsiin, yksinkertaisten asioiden äärelle.
Juurieni ei tarvitse kaikkea määrittää elämässäni. Voin tehdä omat valintani, kulkea omat polkuni. Mutta kun minulla on vahvat juuret, uskallan enemmän. Olen rohkeampi, energisempi ja tasapainoisempi.
Samalla muistan kuuluvani sukupolvien ketjuun. ”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman.” Jokainen meistä hetken täällä tekee toimiansa ja valintojansa. Jokainen jättää jälkensä tavalla tai toisella. Yksin emme pärjää ja selviä.
Toinen meistä pukee välittämisen sanoiksi helpommin. Joku meistä osoittaa välittämisensä teoilla ja toimilla. Ajatuksiaan voi ripotella matonkuteiden sekaan, rakkauttaan pyörittää leipoessaan käsissään ja siirtää sen lähimmäistensä parhaaksi.
Voi kun osaisimme ottaa sen kaiken hyvän vastaan, mitä ympärillämme on joka päivä.
Kiitos veljeni! Tuliaisesi on minulle tärkeä. Se muistuttaa myös siitä, että välimatkasta huolimatta olet lähelläni. Katsotaan tulevaisuuteen luottavaisesti. Muistetaan juuremme, noustaan välillä siiville. Lentäminenkään ei ole kiellettyä.
Lennokas. Innokas. Tunnokas. Sellainen taidan olla. Ja veljeni tietää sen. Antaa palan juurta taskuuni.