Totuudellisuus

Miksi on vaikeaa olla totuudellinen? Miksi on helpompi lähteä mukaan pienen valheen valjastamaan pyöritykseen mukaan kuin osata kyseenalaistaa riittävästi?

Joskus joudumme epämiellyttäviin tilanteisiin. Jokin vaisto varoittaa vaarasta, mutta et saa kiinni sanojen kautta sitä, mistä on kysymys. Sanat ovat petollisia. Hyvän käytöksen ja muodollisuuden ja korrektiuden vaatimuskin on petollista. Voimme elää vaikutelmien, manipulaatioiden ja naamareiden sekamelskassa.

Tosi surullista on, jos tuollainen ilmapiiri tunkeutuu henkilökohtaiseen elämääsi. Sinut revitään mukaan ja sinut revitään rikki. Miten olet itsesi puolella?

Onko niukkuus sitä, joka laittaa taistelemaan? Onko minulla jotakin vähemmän omasta mielestäni ja toisella enemmän? Tuo toisen oma kaikkinensa on uhka minulle ja se täytyy nyt kyllä saada toiselta pois tai ainakin puolittumaan. Ja koska itse en pysty yksin siihen urakkaan, otanpa muutaman vaikutusvaltaisen kaverin tähän mukaani. Taidoillani ja sanoillani on nyt tehoa, kun oikein taitavasti taktikoin tämän pelini.

Tällaista tapahtuu. Ruma temppu tai likainen peli voi olla todellakin elämämme arkipäivää. Eikä voittajia lopulta ole. Jokainen osapuoli häviää isossa kuvassa. Kateuden valta syö saaliin, vie kalatkin vedestä. Ja vesi velloo roskissansa sen jälkeen. Synnyttää jätekasoja pinnan alle, vaikka niitä on vaikea nähdä ja niistä on vielä vaikeampi päästä eroon.

On konkreettisestikin vaikeaa puhdistaa pitkälle saastunutta merta. Mitä pitemmälle saaste on levinnyt, sitä vaikeampi on nähdä alkuperäisen myrkyn sisältöä. Myrkky kerää myrkkyä, roska lisää roskaa. Vellomme epämääräisyyden aalloissa.

Totuus ja rakkaus kuuluvat yhteen. Vapaus ja rakkaus kuuluvat yhteen. Ystävyyttäkään ei voi ostaa, ei myydä. Hyvä tahto voi kyllä viedä harhaan. Voit antaa väärässä kohti liikaa joustoa ja sitten löydät itsesi tilanteesta, joka tulee odottamatta. Joudut oppikouluun. Tai pahimmassa tapauksessa elonjäämistaisteluun. Joko fyysisesti tai henkisesti, sielustasi puhumattakaan.

Osa tunnistaa jotakin siitä, mistä kirjoitan. Se, joka on säästynyt syviltä taisteluilta, ei ehkä ymmärrä, mistä kirjoitan. Minun elämässäni on tullut vastaan useampi kierros, jotka ovat olleet tuhon voiman sävyttämiä. Tunnistamisen ja tiedostamisen kyky on ainoa, joka auttaa pois myrskyn silmästä. Ja mitä nopeammin se tapahtuu, sen parempi.

Näennäinen tappio voi olla elämäsi suurin voitto. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Ja tärkeimmät asiat voi nähdä vain sydämellä. Niin sanotaan Pikku Prinssi -kirjassakin. Ja siellä sanotaan myös niin, että se, minkä olet kesyttänyt, siitä olet vastuussa.

Vastuu on iso sana. Ja rakkaus vielä isompi. Se peittää paljon vikoja ja sietää keskeneräisyyttämme. Mutta se elää vain totuudessa ja vapaudessa. Totuudessa. Ja vapaudessa. 

VastaaLähetä edelleen

Rakkaudesta

Havahduin omassa arjessa siihen, että yhtä tärkeää kuin saada rakkautta, on se, että voi antaa sitä toiselle. Että on omalle rakkaudelle vastaanottaja.

Se on vähän sama kuin silloin, jos kokee kutsumusta johonkin asiaan, että voi tehdä sitä. Teoissa ja todeksi elämisessä toteutuu syvin ydin. Ei pelkässä ajattelussa ja tunteessa.

Minussa elää jonkinlainen kutsumus saada auttaa ja ymmärtää. Nostaa toista ja vähän tönäistäkin liikkeelle.

Omalla kohdalla se onkin sitten vaikeampaa. Siihen minäkin tarvitsen toisen ihmisen. Sellaisen, joka näkee minut ja uskoo minuun.

Dissaajiakin riittää. Kukaan ei tietenkään ilmoittaudu, mutta siitä ainakin tunnistat sellaisen ihmisen, että olet ihan kuin ilmaa hänelle. Sinua ei oikein noteerata. Tai ehkä joskus, mutta tietyillä ehdoilla. Tai ehkä joka toinen päivä. Se voi olla hyvin tuhoavaa. Erityisesti lapselle tai nuorelle.

Kyllä minäkin sellaiseen syyllistyn. Monesti silloin, kun itsellä on joku epävarmuus. Ehkä alemmuuskin. Tai kiire ja kuormitustila.

Ja sitten on se viheliäinen kaksinaamaisuus. Hymyilet edessäpäin ja pilkkaat takanapäin. Taitaa ilma olla vähän epämääräinen sellaisissa kahvihuoneissa. Tai sukujuhlissa. Ei oikein löydy vapaata hengitystä tai helppoa hymyä. Pää on kipeä kotiin palatessa ja mieli ihmeellisen samea. Mitä ihmettä siellä tapahtui. Viihdyinkö oikeasti. En viihtynyt.

Joskus asiat eivät koske edes itseä. Ilmapiirin voi aistia ihan tietämätön ja asiasta osaton. Minulle on jäänyt joistakin tilanteista sellainen tunne iholle, että ompa kylmä tai pimeä fiilis. Katto ei ole korkealla eikä valo riitä nurkkiin asti. Tarkoitan henkisesti.

Voi. Nyt nostan selkäni suoraan. Hengitän luottavaisesti. Ajattelen valoisasti. Jätän vähemmälle kritiikit, vikoilemiset, vahvat vaatimukset. Tapulan olalle, silitän hiuksista, hymyilen rohkaisevasti. Erityisesti lapselle ja nuorelle.

Ja jos näen odottavan äidin, levitän mielessäni punaisen maton hänen eteensä. Heittelen talven tulppaaneja maton reunoille kaunistukseksi. Ajattelen hellyydellä tulevaa lasta ja toivon, että hänelle riittää lämpöä ja rakkautta.

Että hän saa rakkautta. Ja kokemuksen, että hänkin saa rakastaa. Että lähellä on joku, jonka kohdalla saa kokea rakkauden virran. Sylin. Huolenpidon.

Siitä hetkestä kasvaa turvallinen tulevaisuus. Valoisa katse. Luottamus. 

VastaaLähetä edelleen

Haluan olla vapaa

Haluan olla vapaa

vapaa väkivallasta

vapaa lokeroinnista

vapaa vankiloista, ihmisten luomista
ahtaista luokituksista, osattomuudesta

haluan lentää
vapaasti

vapaus on minun turvani

ilman sitä voin tulla
ahdistuneeksi
vihaiseksi
turhautuneeksi
tuskaiseksi

räjäyttää pommin
lyödä
lyödä lujemmin
tunnottomasti

vailla omaatuntoa
rauhaa
rakkautta

tuhota ja uhota
vailla mieltä

Tule vapaus
tule rakkaus

ojenna kätesi
ota syliin
ja silitä

aina vaan

jotta olen vapaa ja turvassa

rakkaudellisessä sylissä

merkityksellisyydessä ja toivossa
kohoan korkeammalle

syli ulottuu taivaaseen asti