Tykkää, ei tykkää, tykkää… Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta…
Muistan kuinka lapsena ja nuorena irrotettiin kehäkukan terälehtiä yksitellen ja sanottiin kohtalokkaita arvauksia siitä, tykkääkö joku sanojasta. Tai jopa niin, että rakastaako.
Viime viikot olen sisäisesti kerännyt rohkeutta yrittäjyyteen. Ihan kuin kysellyt rohkeuteni perään. Uskallan, en uskalla, uskallan… Eilen lenkillä sain uuden, ilmiötä kuvaavan sanan mieleeni. Kehäkukkasyndrooma. Kyselen ja kyselen ja pyörin ympyrää, toistan samaa ajatuskehää päivästä toiseen. Miten yksityisyrittäminen voikin olla niin rohkeutta vaativaa? Olenhan monista haasteista ja kovistakin tehtävistä selvinnyt. On ollut pakko kysyä itseltä, mistä tässä onkaan kysymys.
Tunnistan häpeää, tunnistan pelkoa.
Häpeää jo etukäteen niiden ihmisten ajatusten ja asenteiden vuoksi, jotka ovat ihmeissään tai eivät ymmärrä. Tai eivät arvosta. Olen niin niin itseni varassa. Vaadin jo ennen ensimmäistä askeltakaan, että on onnistuttava. Juuri noiden epäilijöiden vuoksi. Vai olenko itse itseni suurin epäilijä? Sekin on hyvä kysymys.
Ja kuulkaa. Se pelko. Mörkö, joka tömistelee kysymättä huoneeseen. Se valehtelija, joka aina tietää paremmin kaiken. Sen, mihin pystyn. Sen, mitä osaan. Sen, missä esitän tai missä valehtelen itselleni. Haukkuu huijariksi, naiviksi, naurettavaksi. Osoittaa sormella. Liimaa lapun päälle: epäonnistuja. Ja totta toinen puoli. Kyllä minuun on odotuksiakin kohdistunut. On sanottu sana lupaava, lupaus ja joskus kauan sitten jopa lahjakas. Onkohan se kasvanut minulle taakaksi? En olekaan täyttänyt odotuksia ja ennustuksia. Kenen odotuksia, kysyn taas?
Mistähän terve yrittäjyys kumpuaa ja mistä ja miten se kasvaa? Pakosta, palosta, pelosta vai näyttämisen halusta? Kilpailullisesta luonteesta? Sitkeydestä vai selvästä visiosta?
Nyt olen siinä pisteessä, että kehästä on astuttava. Riski otettava. Ainakin yritettävä. Mitä sanon tässä hetkessä itselleni?
Sanon: Kaikki menee hyvin. Sinä onnistut. Sinä osaat. Sinä saat myös epäonnistua. Saat tehdä virheitä. Joka tapauksessa olet arvokas. Olet rakastettava. Olet riittävän vahva tulemaan näkyväksi.
Kysymys on myös siitä, että tykkään itsestäni. Tykkään, tykkään, tykkään…
Ja siitä, että rakastan terveesti itseäni. Rakastan, rakastan, rakastan…