Tänään minä tiedän,
että tulee se päivä vielä
jolloin istumme kynttilän loisteessa
lounaalla
jutellen leppoisasti
tasavertaisina
samassa tilassa
samaa kieltä puhuen
nytkin olemme hetkiä samassa tilassa
ne ovat kuin hipaisuja
muistuttamassa minua, että tämä on väliaikaista
tämä menee ohi
jää taakse
niin kuin lapsuuskoti, josta oli lähdettävä
kun elämä kutsui
ei kukaan päätä särkyä
ei huvikseen
ei ilkeyttään
särkynyt kohta oli hauras
kieroon vääntynyt
väännöstä haprastunut
sen kuului särkyä
että voi rakentua uudelleen
suoraksi
ehjäksi
mieleltään vakaaksi
monesti se särkynein
tervein
sanattomasti kipua kantaneena
kuormaansa väsyneenä
lopen uupuneena
katkennut painosta
jonka muut olivat taitavasti hänen selkäänsä asettaneet
uhri
uhri
uhri
U
H
R
I
Ystävä rakas,
ei sinun syytäsi