Kaikki on tässä nyt. Tai oli juuri. Meni jo.
Ja nyt taas kaikki on tässä. Vain tässä. Tai oli ja meni jo.
Näitä hetkiä me elämme läpi koko ajan eikä meillä ole mitään muuta. Eikä tule olemaan.
Jos aion elää, elän sen juuri nyt. Läsnäolon tilassa. Muuta tapaa olla olemassa ei ole.
Siksi on tärkeää tykätä itsestään ja kaikesta mitä tekee. Tai ainakin hyväksyä sen, mitä tekee, että ei käytä energiaansa vastustamiseen.
Mietin tänään lapsia ja nuoria. Huoleton lapsuus ja onnellinen nuoruus. Miten se rakentuu? Mistä lapsi ja nuori imee arvonsa, peilaa itseänsä rehellisesti.
Meidän lasten ja nuorten koko elämä on tänään ja tässä. Se, miten hänelle puhutaan, miten hänen kanssaan ollaan ja keskustellaan. Mitä hän tekee ja miten. Millä mielellä?
Tulevaisuus on käsissämme joka hetki. Se on erityisesti valinnoissamme ja arvoissamme. Jokainen joutuu itse valitsemaan tien, jota kulkea. Tai nöyryyden kulkea osoitettua tietä. Kutsumustakin.
Mikä tekisi hetkestäni läsnäolevamman? Hengitys. Hengitys. Ajatus. Katse. Kosketus. Toiminta. Aistiminen. Totta oleminen.
Kyllä huonotkin asiat on todettava, vaikeat tunteet elettävä. Rehellisyys vaatii rohkeutta. Itsearvostusta.
Tänään aurinko on piilossa. Arjessanikin on haasteita selätettävänä. Niitä on turha vähätellä.
Viikkoja sitten kirjoitin mielestäni erikoisen runon. En ymmärtänyt sitä itsekään. Nyt ymmärrän jo paremmin. Se kuvastaa jotakin tästä juuri elämästämme ajasta.
Jos kaikki on epäselvää. Et tiedä itketkö vai nauratko ja miten tässä kohtaa täytyisi arkeansa elää. Kohtaaminen on vähissä, laulaminenkin melkein kielletään. Ihmisiltä alkaa kadota merkityksellisyys ja toivon liekkiä koetellaan.
Nyt jos koskaan valinnat tapahtuvat pienissä asioissa. Voimavarat löytyvät kiitollisuudesta. Kaiken hyvän esille nostamisesta. Siihen kiinnittymisestä.
Toivoa on. Iloakin. Anna tänään niille edes pieni tila päivässäsi. Sano kiitos, sano se ääneen tänään. Kiitollisuus tarttuu. Niin kuin toivo ja ilokin.
On ystävyyden aika.
Mitä rakennan?
Mikään ei ole varmaa
ei itku
ei nauru
ei edes kaunein taulu
juokse lujaa
sinut kidnapataan
älä anna sen tapahtua
sullo paperia suuhusi
nyt ei ole aika puhua
ei laulaa
hakkaa nauloja
hakkaa
hakkaa
nyt on sen aika
hukuta siihen energiasi
halusi
himosi
onko lumi valkoisempaa huomenna
sitä kysyn
ja se on paras kysymys pitkään aikaan
ota sormi
katso sitä
se liikkuu
sekin on lahja
ihme
erikoisuus
hattu
tarvitko sitä
et
et todellakaan
tarvitset viitan
ja ystävän
viisaan sellaisen
etsi se
etsi
ennen kuin on myöhäistä
et saa jäädä yksin
muistathan sen
mikään ei ole varmaa
tänään varsinkaan
hakkaa vielä
nauloja on
nauloja
paulojakin
anna niiden olla