Havahduin omassa arjessa siihen, että yhtä tärkeää kuin saada rakkautta, on se, että voi antaa sitä toiselle. Että on omalle rakkaudelle vastaanottaja.
Se on vähän sama kuin silloin, jos kokee kutsumusta johonkin asiaan, että voi tehdä sitä. Teoissa ja todeksi elämisessä toteutuu syvin ydin. Ei pelkässä ajattelussa ja tunteessa.
Minussa elää jonkinlainen kutsumus saada auttaa ja ymmärtää. Nostaa toista ja vähän tönäistäkin liikkeelle.
Omalla kohdalla se onkin sitten vaikeampaa. Siihen minäkin tarvitsen toisen ihmisen. Sellaisen, joka näkee minut ja uskoo minuun.
Dissaajiakin riittää. Kukaan ei tietenkään ilmoittaudu, mutta siitä ainakin tunnistat sellaisen ihmisen, että olet ihan kuin ilmaa hänelle. Sinua ei oikein noteerata. Tai ehkä joskus, mutta tietyillä ehdoilla. Tai ehkä joka toinen päivä. Se voi olla hyvin tuhoavaa. Erityisesti lapselle tai nuorelle.
Kyllä minäkin sellaiseen syyllistyn. Monesti silloin, kun itsellä on joku epävarmuus. Ehkä alemmuuskin. Tai kiire ja kuormitustila.
Ja sitten on se viheliäinen kaksinaamaisuus. Hymyilet edessäpäin ja pilkkaat takanapäin. Taitaa ilma olla vähän epämääräinen sellaisissa kahvihuoneissa. Tai sukujuhlissa. Ei oikein löydy vapaata hengitystä tai helppoa hymyä. Pää on kipeä kotiin palatessa ja mieli ihmeellisen samea. Mitä ihmettä siellä tapahtui. Viihdyinkö oikeasti. En viihtynyt.
Joskus asiat eivät koske edes itseä. Ilmapiirin voi aistia ihan tietämätön ja asiasta osaton. Minulle on jäänyt joistakin tilanteista sellainen tunne iholle, että ompa kylmä tai pimeä fiilis. Katto ei ole korkealla eikä valo riitä nurkkiin asti. Tarkoitan henkisesti.
Voi. Nyt nostan selkäni suoraan. Hengitän luottavaisesti. Ajattelen valoisasti. Jätän vähemmälle kritiikit, vikoilemiset, vahvat vaatimukset. Tapulan olalle, silitän hiuksista, hymyilen rohkaisevasti. Erityisesti lapselle ja nuorelle.
Ja jos näen odottavan äidin, levitän mielessäni punaisen maton hänen eteensä. Heittelen talven tulppaaneja maton reunoille kaunistukseksi. Ajattelen hellyydellä tulevaa lasta ja toivon, että hänelle riittää lämpöä ja rakkautta.
Että hän saa rakkautta. Ja kokemuksen, että hänkin saa rakastaa. Että lähellä on joku, jonka kohdalla saa kokea rakkauden virran. Sylin. Huolenpidon.
Siitä hetkestä kasvaa turvallinen tulevaisuus. Valoisa katse. Luottamus.
 | VastaaLähetä edelleen |
