Ei sitä kyllä voi tietää, minkälaista toisen ihmisen elämä oikeasti on. Ja minkalaisia tunteita hänellä on ja miten hän elää. Olemme yksilöitä jokainen.
Minussa on elänyt erilaisuuden tunne todella pitkään. Muistan sen jostakin kuusivuotiaasta asti. Tai seitsemänvuotiaasta. Usein havahdun sitä miettimäänkin. Se kumpuaa jostakin sanattomasta, joka tulee ulkoapäin ja sanoittamattomasta, joka nousee ihan omasta sisimmästä.
Ehkä silloin, kun lapsi aloittaa koulun ja siirtyy viattomasta vapaudesta johonkin systeemiin, alkaa tulla niitä oloja. Onko se sitä, kun sinua arvioidaan. Sitä, kun ympärillä alkaa olla enemmän erilaisuutta, jota alat itsekin hahmottamaan ja työstämään. Vai sitä, että muutkin vertailevat sinua. Sinun ulkonäköä, taitoja, tietoja, mahdollisuuksia, taustojasi, vakaumustasi, kenties puutteitasi tai erilaisuuttasi.
Vertailetko sinä itseäsi ja elämääsi muiden ihmisten ominaisuuksiin ja elämään? Minä vertaan. Usein melkein tiedostamattani. Silloin, kun tulee vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, vertailu saattaa jopa lisääntyä. Silloin kun pyyhkii paremmin, ei ole tarvetta siihen myyräntyöhön niin paljon. Turha vaiva, hukattua energiaa.
Se on rikasta, että olemme erilaisia. Ei siitä tulisi mitään, jos kaikki olisivat vaan järkeviä tai käytännöllisiä. Tai semmoisia prosessipäitä, kuin eräät ovat. Tai niin taiteellisia, että toisenlaisten on vaikeuksia ymmärtää, minne se kaveri taas vajosi tai missä se liitelee. Ollaan ainetta ja materiaa ja kuitenkaan ei olla.
Tänään sain pussillisen omenoita. Omassa puussa niitä ei ole jaettavaksi asti, mutta joidenkin pihalla kompostoidaan kottikärrykaupalla omenoita, joista on ylitarjontaa. Omenapaistoksen tuoksu kutkuttaa nenää. Sen jälkeen laitan vielä omenahilloa kiehumaan. Kanelitangot odottavat pöydällä sitä varten. Alkavan syksyn ihanuuksia tällaiset tuoksut ja toimet.
”Ei oo omena kauas puusta puonnut.” Eikö? Kahlitseeko sinua vertailu tai arvottaminen? Olen ihan varma, että tuon lauseen kuuleminen ei välttämättä vapauta parhaalla tavalla etsimään omia vahvuuksiaan. Joskus muut ovat määrittäneet mahdollisuutesi ennen kuin olet itse edes kuunnellut sydäntäsi. Tai tiedostanut, mitä itse haluat. Ohjailijoita riittää tai niitä, jotka liian vähin tiedoin tuomitsevat valintojasi, tietävät paremmin kuin sinä itse.
Toivottavasti meidän lahjojamme ei hukata kärrykaupalla. Olkoon ainutlaatuisuutemme yhtä kaunista kuin kauniiksi kypsynyt omena lämpimässä syysilmassa. Poimithan rakkaudella omia lahjaomenoitasi ja muistat kiittää ihmeistä, joita sinulle annetaan joka päivä. Sinä itse olet myös lahja ja ihme.
 | VastaaLähetä edelleen |