Kell’ onni on
olkoon onnellinen
kätkeköön sen niiltä
jotka eivät voi sitä ymmärtää
vain harva ymmärtää
ja sekin ymmärrys joskus
täynnä tikkuja
kateuden kailotusta
rajoittamista
se on nähty,
kolmesti koettu
lopulta totean
keskitie harmaata
kipeys hyväksytympää
tavallisuus tavoittellumpaa
ehei
minä otan välillä välipäiviä siitä
liihottelen pilvissä
makoilen majassani
maistelen mansikoita
kermakastikkeessa
ja nauran ääneen
kuuntelen nauruni helinää
puhun itsekseni
itselleni
lopuksi rukoilen
sitä, että en keneltäkään
riistäisi oikeutta onneen
siltäkään,
joka ei tiedä,
mitä on olla onnellinen
siltä, joka ei sitä (vielä) tunne
koska se on ollut kätkettyä
eikä ole koskaan tiennytkään,
että se on ihmisoikeus
