Mitä tarkoittaa ministeri? Mitä tarkoittaa nukkavieru?
Nämä kysymykset kuulin juuri lapseltani, joka rauhallisena lauantaiaamuna lukee kirjaa olohuoneen keinutuolissa.
Kyllä maailmaan kysymyksiä mahtuu. Ja vastauksiakin, mutta osaanko kysyä itseltäni juuri oikeita kysymyksiä tänään. Jos en kysy, vastauksiakaan en kuule. Jos en kysy täsmäkysymyksiä, en ehkä saa täsmävastauksiakaan. Vai voisinkohan saada vastauksia, vaikka en kysykään.
Kyllä voin. Miten? No, rauhoittumalla. Keskittymällä hengitykseen, levollisuuteen, melkein täydelliseen ajattelemattomuuteen. Sellainen tila on hyvin luova, riittävän tyhjä. Siihen tilaan on helppo tipahdella uusien oivallusten.
Jos en oivalla, en tiedosta, en syty enkä haltioidu, voinko olla elossa ja kokea merkityksellisyyttä. Tämä aamurauha tässä ja nyt tuntuu merkitykselliseltä. Lapseni lukee kirjaa, minä näpytän tekstiä ja olo on virtaavan rauhallinen.
Meidän elämämmehän voi olla ajoittain ikään kuin umpikujassa. Ratkaisuvaihtoehtoja on vähän tai ei ollenkaan ja oma mieli tietää, että näin ei voi jatkua. Jos siinä tilanteessa laittaa kaasun hirttotilaan ja jatkaa hammasta purren, huonosti käy. Ihminen ei kestä liian isoa kitkaa. Tosin ei liian kitkatontakaan. Tasapaino ja kohtuus löytyvät jostakin siltä väliltä.
Niin. Ministeri ja nukkavieru ovat sanoina melkein vastakkaisia, kun ajattelen niistä syntyviä mielikuvia. Luulenpa, että jos puhutaan ihmisistä, ministeri voi olla myös nukkavieru. Ei kansan nähden, mutta vapaa-ajallaan. Ja nukkavieru ihminen voi olla ainakin oman elämänsä ministeri. Sisäisesti.
Tänään minussa ottavat mittaa ministeri ja nukkavieru. Rentoon lauantaihin sopii hyvin nukkavieru, mutta kotoinen tunnelma. Ministeri minussa kuitenkin sanoo, että nyt päätökset pöydälle, aikataulut ojennukseen ja talo täyteen tohinaa. Että sisäministerini pääsee kokemaan myös ulkoministeriyttä.
Tänään haluan kokea tasapainoa. Sitä, että hyväksyn itsessäni sekä nukkavierun puoleni että ministeriyteen pyrkivän salkunkantajan.
Kiitos lapseni kysymyksistäsi. Kysyvä ei tieltä eksy, sanotaan. Ja se, mitä kysyn itse itseltäni, on vielä tärkeämpää. Vastaukset annetaan ajallaan. Joskus jopa heti, jos maltan pysähtyä kuuntelemaan tarkasti.
Kannattaa rauhoittua ja kuunnella. Katseen voi kohottaa kohti taivasta.
 | VastaaLähetä edelleen |