Tänään minä valmistan mieltäni
joulun tulla
Siihen pehmeyteen ja tähtiloistoon on
kaipaus mulla
Josko joulupitsin ompelisin
se kaunein ommel siinä kimmeltäisi
ja sanoma ikuinen siihen kirjattuna:
Valo joulun, toivon
ja rakkauden
Huomennakin minä rakennan joulumieltä
uskon hyvään ja tahdon tallin lempeyteen
Siihen höyryyn ja ilmaan höyrystyvään
jossa tarkasti ei tarvi nähdäkään
Näen enkelin, kullan ja mirhamin
ja paimenten jalat kylmenneet
ne kunniakkat, ehtijät ensimmäiset
Kuninkaan ensihymyn nähneet he
Ei ollut tilaa, ei pehmoista pienelle,
ei hänen nuorelle äidilleen
mutta eläimet lämpimät, oljet kellertävät
tilaa tekivät, vastaanottivat
tuon kaiken ihmeen ja edeltä ennustetun:
pojan Daavidin, juutalaisten kuninkaan
Minäkin siellä kedolla kuljen, pelkään,
ihan säikähdän –
sana taivaasta:
”Älkää peljätkö”
Ei ole syytä pelätä, ilo on saapunut, vapahtaja, lupausten lunastaja
Minäkin riennän, minäkin kumarran,
minäkin silitän pienen lämmintä poskea
ja katson lempeästi synnyttäjää –
ja toivon hetkeni ikuisesti kestävän
Siinä hetkessä sekoittuvat odotus ja täyttymys, ilo ja ihmetys, ristiriitojen suloiset soinnut ja kantava toivo
toivo
toivo paremmasta
kaikelle kansalle kuuluvasta
ei osatonta
rakkaus ja armo leviävät
ihan kaikkeen maan ääriin
Sinne, missä vastaanottava ja nöyrä mieli kumartaa sydämensä polvet vapahtajansa edessä
Tervetuloa, tervetuloa, tervetuloa,
Ikuinen valo, sammumaton
Johdattaja, valaisija, matkaan saattaja
Siunaus kulkee ylläni
Sieltä kedolta asti mukanani kulkenut
Sana
Siunaus
Kaunis joulupitsini, jossa kaunein ommel, tänäkin jouluna välkehtivä
jonka tehtävä on loistaa
pimeyttä poistaa
toivoa ja rakkautta toistaa
Joulu, tule jo