| Tänään minä ristin käteni
kiitän
kiitän siitä, että elän
ja tunnen
Minussa asuu tunne
on aina asunut
on aina halunnut asua
enkä ole koskaan halunnut
että niin ei olisi
Joskus on sattunut syvälle asti
ja hyvin kipeästi
välillä on tuntunut, että
kevyesti minua on vain kosketettu
ohimennen hipaistu
eikä niitä voi järjestykseen laittaa
kumpi parempi
Iloakin on minulle annettu
ei niin paljon kuin haluaisin
mutta sitäkin väkevästi välillä
niin että ihan
maha kippurassa
tai hohottaen
joskus jopa ääni pihisten on tullut naurettua ilmat pihalle
Ei ehkä niin fiksunoloista
mutta terveellistä kyllä
Tunnen ihmisen
joka säikähti omaa naurahdustaan
ei ollut sitä ennen kuullutkaan
oli niin tottunut sisäänpäin hymyilemään
ja omille vitseille vain itseksensä hymähtelemään
Nyt minulla on ikävä naurua
niin, että tuntuu
että yhtä lähekkäin kuin joskus itku ja nauru ovat,
olisivat sulassa sovussa tutut ja tuntemattomat saman ilon äärellä
tyrskimässä ja hyrskimässä
Kyllä tätä lajia on kuulkaas nyt nähty riittävästi
tätä äänetöntä
ryppyotsaista
huolestunutta
koko ajan pelkäävää
elämää hyljeksivää
ihmisyyttä kaukaa katsovaa arvioijaa
En kuulkaa enää odottele
alan nauramaan koko naamallani
en naamari päässä
vaan ihan omalla naamallani
niin että sielu paistaa kitalaesta ja teehörpyt lentävät vastapäisen istuskelijan rinnuksille
On herättävä
pitkästä unesta todellisuuteen
todelliseen iloon, elämään
Tulethan mukaan
on niin ikävä sinua
ja yhteistä naurua
Ilo on yhteinen asia
jaettuna tuplaantuva  VastaaLähetä edelleen | |
