Toivon aavistus
Tänään minä tiedän,
että tulee se päivä vielä
jolloin istumme kynttilän loisteessa
lounaalla
jutellen leppoisasti
tasavertaisina
samassa tilassa
samaa kieltä puhuen
nytkin olemme hetkiä samassa tilassa
ne ovat kuin hipaisuja
muistuttamassa minua, että tämä on väliaikaista
tämä menee ohi
jää taakse
niin kuin lapsuuskoti, josta oli lähdettävä
kun elämä kutsui
ei kukaan päätä särkyä
ei huvikseen
ei ilkeyttään
särkynyt kohta oli hauras
kieroon vääntynyt
väännöstä haprastunut
sen kuului särkyä
että voi rakentua uudelleen
suoraksi
ehjäksi
mieleltään vakaaksi
monesti se särkynein
tervein
sanattomasti kipua kantaneena
kuormaansa väsyneenä
lopen uupuneena
katkennut painosta
jonka muut olivat taitavasti hänen selkäänsä asettaneet
uhri
uhri
uhri
U
H
R
I
Ystävä rakas,
ei sinun syytäsi
Tänään
Tänään minä kuuntelen
mitä historia minulle kuiskii
mitä se kertoo
opettaako jotakin
en säästynyt ilman rankkasadetta
en ilman repivää tuulta
en kivikkoista rinnettä, joka
ei koskaan loppunut
kaiken keskellä minulla
oli liian suuri ääni
sain siitä kuulla silloin tällöin
ja totta se oli
oli totta sekin, että en taipunut
en, vaikka yritettiin
yritettiinpä jopa juuriani repiä
kerran ne irtosivat
silloin lensin
ja kun lensin, näin kaiken kauempaa
ja kauniimpana kuin osasin kuvitella
Tänään minua heikottaa
heikottaa siksi, että joudun palaamaan
ja palatessani kohtaamaan sen, että
sillä aikaa kun olin pois
olivat nurkat alkaneet kaatua
perennat maatua
eikä perunakuokka ole enää ehjä
ämpärissäkin halkeama
minun pieni mieleni itkee
se itkee sitä, että pieni ihminen ei opi
ei opi sitä, että jos on pois
silloinkin elämän lait ovat voimassa
elämä tarvitsee vastaanottajan
talo tarvitsee asujansa
pelto ei anna satoa hoitamatta
perennat itkevät
Tänään linnut pidättävät henkeä
odottavat vuoroansa
koko lähitienoo uinuu
vain yksi pieni valo lämmittää
sen valon takaa näen hymyn
ja hymyn takana odottaa lämpö
ja kun valo, hymy ja lämpö
yhdistyvät
alan uskomaan huomiseen
huomisessa asuu toivo paremmasta
Kaikki on tässä
Kaikki on tässä nyt. Tai oli juuri. Meni jo.
Ja nyt taas kaikki on tässä. Vain tässä. Tai oli ja meni jo.
Näitä hetkiä me elämme läpi koko ajan eikä meillä ole mitään muuta. Eikä tule olemaan.
Jos aion elää, elän sen juuri nyt. Läsnäolon tilassa. Muuta tapaa olla olemassa ei ole.
Siksi on tärkeää tykätä itsestään ja kaikesta mitä tekee. Tai ainakin hyväksyä sen, mitä tekee, että ei käytä energiaansa vastustamiseen.
Mietin tänään lapsia ja nuoria. Huoleton lapsuus ja onnellinen nuoruus. Miten se rakentuu? Mistä lapsi ja nuori imee arvonsa, peilaa itseänsä rehellisesti.
Meidän lasten ja nuorten koko elämä on tänään ja tässä. Se, miten hänelle puhutaan, miten hänen kanssaan ollaan ja keskustellaan. Mitä hän tekee ja miten. Millä mielellä?
Tulevaisuus on käsissämme joka hetki. Se on erityisesti valinnoissamme ja arvoissamme. Jokainen joutuu itse valitsemaan tien, jota kulkea. Tai nöyryyden kulkea osoitettua tietä. Kutsumustakin.
Mikä tekisi hetkestäni läsnäolevamman? Hengitys. Hengitys. Ajatus. Katse. Kosketus. Toiminta. Aistiminen. Totta oleminen.
Kyllä huonotkin asiat on todettava, vaikeat tunteet elettävä. Rehellisyys vaatii rohkeutta. Itsearvostusta.
Tänään aurinko on piilossa. Arjessanikin on haasteita selätettävänä. Niitä on turha vähätellä.
Viikkoja sitten kirjoitin mielestäni erikoisen runon. En ymmärtänyt sitä itsekään. Nyt ymmärrän jo paremmin. Se kuvastaa jotakin tästä juuri elämästämme ajasta.
Jos kaikki on epäselvää. Et tiedä itketkö vai nauratko ja miten tässä kohtaa täytyisi arkeansa elää. Kohtaaminen on vähissä, laulaminenkin melkein kielletään. Ihmisiltä alkaa kadota merkityksellisyys ja toivon liekkiä koetellaan.
Nyt jos koskaan valinnat tapahtuvat pienissä asioissa. Voimavarat löytyvät kiitollisuudesta. Kaiken hyvän esille nostamisesta. Siihen kiinnittymisestä.
Toivoa on. Iloakin. Anna tänään niille edes pieni tila päivässäsi. Sano kiitos, sano se ääneen tänään. Kiitollisuus tarttuu. Niin kuin toivo ja ilokin.
On ystävyyden aika.
Mitä rakennan?
Mikään ei ole varmaa
ei itku
ei nauru
ei edes kaunein taulu
juokse lujaa
sinut kidnapataan
älä anna sen tapahtua
sullo paperia suuhusi
nyt ei ole aika puhua
ei laulaa
hakkaa nauloja
hakkaa
hakkaa
nyt on sen aika
hukuta siihen energiasi
halusi
himosi
onko lumi valkoisempaa huomenna
sitä kysyn
ja se on paras kysymys pitkään aikaan
ota sormi
katso sitä
se liikkuu
sekin on lahja
ihme
erikoisuus
hattu
tarvitko sitä
et
et todellakaan
tarvitset viitan
ja ystävän
viisaan sellaisen
etsi se
etsi
ennen kuin on myöhäistä
et saa jäädä yksin
muistathan sen
mikään ei ole varmaa
tänään varsinkaan
hakkaa vielä
nauloja on
nauloja
paulojakin
anna niiden olla
Huomisen jälkeen
Onko lumi huomenna valkoisempaa
sitä kysyn tänään
ja se tuntuu hyvin olennaiselta
onko tuuli huomenna kylmempää
sitäkin kysyn
jos on
kuka sen kestää
onko meillä vielä viikon päästä leipää
sitä en kysy ääneen
usko ja luota
oli niin tai näin
ei tässä ajassa tarvita kyselijöitä
ei vastaajia
tässä ajassa
nyt ja huomenna
me tarvitsemme vierellemme
ihmisiä
ihmisen
sen joka
ei selittele
ei kysele
ei ehkä vastailekaan
mutta kuuntelee
katsoo silmiin
ottaa kädestä
lämpö on siinä
vaikka lunta sataisi lisää
tuulisi kylmemmin
leipä loppuisi
yhdessä voimme tasata puutteitamme
osattomuuttamme
iloakin
hymyillä yhdessä
niin kauan kuin päiviä annetaan
suru syö
jos sille antaudumme
seisokaamme suorassa
leipä on jakamista varten
niin kuin rakkauskin
eikä pihapuuni tiedä
miksi talven jälkeen tulee taas kevät
ja uudet lempeämmät tuulet heiluttavat
sen viheriäisiä oksiaan
elämä jatkuu kysymyksistäni huolimatta
vastaukset kuulen vasta huomisen jälkeen
 | VastaaLähetä edelleen |
Intuitiivinen voimavaratyöskentely
Minulta on kysytty viime aikoina useamman kerran, mitä tarkoittaa intuitiivinen voimavaratyöskentely, jota teen ihmisten kanssa. Olenkin sitä yrittänyt avata itsellenikin, jopa teorioiden kautta, vaikka se onkin vähän harhaanjohtavaa.
Viikonloppuna ottamani kuva, jonka tähän tekstiin liitän, kertoo minulle symbolisesti sen, mitä on intuitiivinen voimavaratyöskentely. Katsopa kuvaa ja mieti, mitä se sinussa herättää. Hengitä ja katso. Eläydy kuvan tunnelmaan ja pieniin asioihin, joita havaitset siinä.
Wikipedia antaa selityksen intuitiosta näin. ”Intuitio on sisäinen näkemys tai kyky oivaltaa asia välittömästi. Intuitiivinen tieto eroaa analyyttisestä tiedosta, joka sisältää käsitteellistä aineistoa.”
Tommy Hellsten on sanonut, että intuitio on sen tietämistä mitä ei voi tietää ja rohkeus sen tekemistä mitä ei voi tehdä.
Liikutaan siis monen mielestä arveluttavilla poluilla. Itse ajattelen, että se mitä näen ja koen ihmisissä voimavaratyöskentelyn jälkeen, tekee minuun joka kerta syvän vaikutuksen. Sydäntään kuunteleva, itseään arvostava ja virtaukselle antautuva ihminen pääsee (tai joutuu) prosessiin, joka alkaa kuljettamaan häntä kohti ainutlaatuisuuttaan. Yhteys omaan sydämeen on monesti ohentunut ulkoapäin tulevien uhkien hidastamana tai koettujen vaikeiden tapahtumien ja kriisien vuoksi yhteys on jopa katkennut. Silloin ei jää voimavaroja muutokselle ja uudistumiselle. Sysäys voi olla pienen pieni, mutta totuudellisuudessaan isoja virtoja synnyttävä.
Mutta voinko heittäytyä tuollaiseen työskentelyyn? En voi, jos en kykene luottamaan. Se on alkulähtökohta. Luottamus rakennetaan yhdessä. Se ei toimi vain yhteen suuntaan. Luulenpa, että vaistoamme myös alitajuisesti keneen voimme luottaa. Tai sen, keneen kykenemme luottamaan. Joskus omat huonot kokemuksemme antavat myös vääriä singnaaleja. Mitähän sitoutumiskammoinen ihminen on kokenut tai ihminen, jonka on vaikea päättää asioita tai ottaa riskejä? Joskus vasta riittävän suuri kärsimys pakottaa meitä ottamaan jotakin uutta vastaan, luottamaan sellaiseen, josta ei ole paperille kirjoitettuja varmoja takeita.
Lainaan tähän loppuun toissa viikolla kuulemani runon. Se on kuin peili ja samalla hyvin rohkaiseva. Kulkekaamme kohti päättäväisyyyttä ja rohkeutta.
”Ennen kuin on sitoutunut, on aina
epäröintiä, tilaisuus vetäytymiseen,
tehottomuutta. Kaikkiin aloitteellisiin ja
luoviin tekoihin pätee alkeellinen
totuus, ja tietämättömyys siitä tappaa
lukemattomia ideoita ja loistavia
suunnitelmia: sillä hetkellä kun sitoutuu
ehdottomasti, Sallimus liikkuu myös.
Tapahtuu kaikenlaista josta on apua ja
joka ei muutoin olisi koskaan
tapahtunut. Kokonainen tapahtumien
virta seuraa päätöstä ja nostaa
ihmisen hyväksi kaikenlaisia
ennennäkemättömiä sattumuksia,
kohtauksia ja materiaalista apua, jota
kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan
osakseen. Mitä tahansa osaat tai
haaveiletkin osaavasi, ryhdy siihen.
Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja
taikuutta.”
Goethe
Haluan olla vapaa
Haluan olla vapaa
vapaa väkivallasta
vapaa lokeroinnista
vapaa vankiloista, ihmisten luomista
ahtaista luokituksista, osattomuudesta
haluan lentää
vapaasti
vapaus on minun turvani
ilman sitä voin tulla
ahdistuneeksi
vihaiseksi
turhautuneeksi
tuskaiseksi
räjäyttää pommin
lyödä
lyödä lujemmin
tunnottomasti
vailla omaatuntoa
rauhaa
rakkautta
tuhota ja uhota
vailla mieltä
Tule vapaus
tule rakkaus
ojenna kätesi
ota syliin
ja silitä
aina vaan
jotta olen vapaa ja turvassa
rakkaudellisessä sylissä
merkityksellisyydessä ja toivossa
kohoan korkeammalle
syli ulottuu taivaaseen asti
Joulupitsi
Tänään minä valmistan mieltäni
joulun tulla
Siihen pehmeyteen ja tähtiloistoon on
kaipaus mulla
Josko joulupitsin ompelisin
se kaunein ommel siinä kimmeltäisi
ja sanoma ikuinen siihen kirjattuna:
Valo joulun, toivon
ja rakkauden
Huomennakin minä rakennan joulumieltä
uskon hyvään ja tahdon tallin lempeyteen
Siihen höyryyn ja ilmaan höyrystyvään
jossa tarkasti ei tarvi nähdäkään
Näen enkelin, kullan ja mirhamin
ja paimenten jalat kylmenneet
ne kunniakkat, ehtijät ensimmäiset
Kuninkaan ensihymyn nähneet he
Ei ollut tilaa, ei pehmoista pienelle,
ei hänen nuorelle äidilleen
mutta eläimet lämpimät, oljet kellertävät
tilaa tekivät, vastaanottivat
tuon kaiken ihmeen ja edeltä ennustetun:
pojan Daavidin, juutalaisten kuninkaan
Minäkin siellä kedolla kuljen, pelkään,
ihan säikähdän –
sana taivaasta:
”Älkää peljätkö”
Ei ole syytä pelätä, ilo on saapunut, vapahtaja, lupausten lunastaja
Minäkin riennän, minäkin kumarran,
minäkin silitän pienen lämmintä poskea
ja katson lempeästi synnyttäjää –
ja toivon hetkeni ikuisesti kestävän
Siinä hetkessä sekoittuvat odotus ja täyttymys, ilo ja ihmetys, ristiriitojen suloiset soinnut ja kantava toivo
toivo
toivo paremmasta
kaikelle kansalle kuuluvasta
ei osatonta
rakkaus ja armo leviävät
ihan kaikkeen maan ääriin
Sinne, missä vastaanottava ja nöyrä mieli kumartaa sydämensä polvet vapahtajansa edessä
Tervetuloa, tervetuloa, tervetuloa,
Ikuinen valo, sammumaton
Johdattaja, valaisija, matkaan saattaja
Siunaus kulkee ylläni
Sieltä kedolta asti mukanani kulkenut
Sana
Siunaus
Kaunis joulupitsini, jossa kaunein ommel, tänäkin jouluna välkehtivä
jonka tehtävä on loistaa
pimeyttä poistaa
toivoa ja rakkautta toistaa
Joulu, tule jo
Huoneentaulu
Sanoinko, että parasta, että elät ja olet olemassa.
Sanoitko, että ollaan iloisia toisistamme.
Sanoin ja sanoit.
Meidän sopimuksemme. Elää, olla olemassa ja iloita toisistamme. Siinäpä sitä huoneentaulua kerrakseen.
| VastaaLähetä edelleen |
Huoli
Tänään olen voipunut ja väsynyt kerääntyneestä kuormituksesta, joka hiipi pikku hiljaa ja sitten hetkessä kasvoi isommaksi kuin oma mieleni.
Sellaisia ovat jotkut elämän päivät. Et aina tiedä, mistä suunnasta ne tulevat ja miten, mutta elettävä ne on nekin päivät.
Ja sitten tulee seuraava päivä ja huomaat, että vielä on pihapuuni pystyssä ja lasteni äänissä iloa. Mikään ei loppunut, vaan sai uutta sävyä ja syvyyttä.
Elämän laulu lauletaan välillä itkun läpi. Elämän lankaa kudotaan välillä kädet säikähdyksestä kohmeina ja elämän sielua yritetään joskus repiä rikki. Ja hetkittäin se voikin repeytyä ja rikkoutua. Siksi tarvitsemme uuden alun, uuden aamun ja aamupalapöytään kauniimman liinan. Katseen lähimmäiseen, katseen horisonttiin, katseen taivaan lintuja päin.
Heistäkin huolehditaan. Hekin saavat ravintoa, laumansa suojaa ja uusia pesimäpaikkoja.
Katsokaamme yksinkertaisuuteen. Tuuleen, hengitykseen ja tähän hetkeen. Mikään tunne ei ole viimeinen. Seuraavan hetken tunne voikin yllättää rauhalla, huolen jälkeen.
| VastaaLähetä edelleen |