Tänään minä ristin kätenikiitänkiitän siitä, että elänja tunnen Minussa asuu tunneon aina asunuton aina halunnut asua enkä ole koskaan halunnutettä niin ei olisi Joskus on sattunut syvälle astija hyvin kipeästi välillä on tuntunut, ettäkevyesti minua on vain kosketettu ohimennen hipaistu eikä niitä voi järjestykseen laittaakumpi parempi Iloakin on minulle annettuei niin paljon kuin haluaisinmutta sitäkin väkevästi välilläniin että ihan maha kippurassa tai hohottaenjoskus jopa ääni pihisten on tullut naurettua ilmat pihalle Ei ehkä niin fiksunoloistamutta terveellistä kyllä Tunnen ihmisenjoka säikähti omaa naurahdustaanei ollut sitä ennen kuullutkaan oli niin tottunut sisäänpäin hymyilemäänja omille vitseille vain itseksensä hymähtelemään Nyt minulla on ikävä nauruaniin, että tuntuu että yhtä lähekkäin kuin joskus itku ja nauru ovat,olisivat sulassa sovussa tutut ja tuntemattomat saman ilon äärellätyrskimässä ja hyrskimässä Kyllä tätä lajia on kuulkaas nyt nähty riittävästi tätä äänetöntäryppyotsaistahuolestunutta koko ajan pelkäävääelämää hyljeksivääihmisyyttä kaukaa katsovaa arvioijaa En kuulkaa enää odottelealan nauramaan koko naamallani en naamari päässävaan ihan omalla naamallaniniin että sielu paistaa kitalaesta ja teehörpyt lentävät vastapäisen istuskelijan rinnuksille On herättäväpitkästä unesta todellisuuteen todelliseen iloon, elämään Tulethan mukaan on niin ikävä sinuaja yhteistä naurua Ilo on yhteinen asiajaettuna tuplaantuva VastaaLähetä edelleen
Toivon aavistus
Tänään minä tiedän,että tulee se päivä vieläjolloin istumme kynttilän loisteessalounaallajutellen leppoisasti tasavertaisina samassa tilassasamaa kieltä puhuen nytkin olemme hetkiä samassa tilassane ovat kuin hipaisuja muistuttamassa minua, että tämä on väliaikaista tämä menee ohi jää taakse niin kuin lapsuuskoti, josta oli lähdettäväkun elämä kutsui ei kukaan päätä särkyäei huvikseenei ilkeyttään särkynyt kohta oli hauraskieroon vääntynytväännöstä haprastunut sen kuului särkyäettä voi rakentua uudelleensuoraksiehjäksi mieleltään vakaaksi monesti se särkyneintervein sanattomasti kipua kantaneenakuormaansa väsyneenälopen uupuneenakatkennut painosta jonka muut olivat taitavasti hänen selkäänsä asettaneet uhriuhriuhri UHRI Ystävä rakas,ei sinun syytäsi
Tänään
Tänään minä kuuntelenmitä historia minulle kuiskiimitä se kertooopettaako jotakin en säästynyt ilman rankkasadettaen ilman repivää tuultaen kivikkoista rinnettä, jokaei koskaan loppunut kaiken keskellä minullaoli liian suuri äänisain siitä kuulla silloin tällöinja totta se oli oli totta sekin, että en taipunuten, vaikka yritettiinyritettiinpä jopa juuriani repiä kerran ne irtosivatsilloin lensinja kun lensin, näin kaiken kauempaaja kauniimpana kuin osasin kuvitella Tänään minua heikottaaheikottaa siksi, että joudun palaamaanja palatessani kohtaamaan sen, ettäsillä aikaa kun olin poisolivat nurkat alkaneet kaatuaperennat maatuaeikä perunakuokka ole enää ehjäämpärissäkin halkeama minun pieni mieleni itkeese itkee sitä, että pieni ihminen ei opiei opi sitä, että jos on poissilloinkin elämän lait ovat voimassa elämä tarvitsee vastaanottajantalo tarvitsee asujansapelto ei anna satoa hoitamattaperennat itkevät Tänään linnut pidättävät henkeäodottavat vuoroansakoko lähitienoo uinuu vain yksi pieni valo lämmittääsen valon takaa näen hymynja hymyn takana odottaa lämpö ja kun valo, hymy ja lämpöyhdistyvätalan uskomaan huomiseen huomisessa asuu toivo paremmasta
Kaikki on tässä
Kaikki on tässä nyt. Tai oli juuri. Meni jo. Ja nyt taas kaikki on tässä. Vain tässä. Tai oli ja meni jo. Näitä hetkiä me elämme läpi koko ajan eikä meillä ole mitään muuta. Eikä tule olemaan. Jos aion elää, elän sen juuri nyt. Läsnäolon tilassa. Muuta tapaa olla olemassa ei ole. Siksi on tärkeää tykätä itsestään ja kaikesta mitä tekee. Tai ainakin hyväksyä sen, mitä tekee, että ei käytä energiaansa vastustamiseen. Mietin tänään lapsia ja nuoria. Huoleton lapsuus ja onnellinen nuoruus. Miten se rakentuu? Mistä lapsi ja nuori imee arvonsa, peilaa itseänsä rehellisesti. Meidän lasten ja nuorten koko elämä on tänään ja tässä. Se, miten hänelle puhutaan, miten hänen kanssaan ollaan ja keskustellaan. Mitä hän tekee ja miten. Millä mielellä? Tulevaisuus on käsissämme joka hetki. Se on erityisesti valinnoissamme ja arvoissamme. Jokainen joutuu itse valitsemaan tien, jota kulkea. Tai nöyryyden kulkea osoitettua tietä. Kutsumustakin. Mikä tekisi hetkestäni läsnäolevamman? Hengitys. Hengitys. Ajatus. Katse. Kosketus. Toiminta. Aistiminen. Totta oleminen. Kyllä huonotkin asiat on todettava, vaikeat tunteet elettävä. Rehellisyys vaatii rohkeutta. Itsearvostusta. Tänään aurinko on piilossa. Arjessanikin on haasteita selätettävänä. Niitä on turha vähätellä. Viikkoja sitten kirjoitin mielestäni erikoisen runon. En ymmärtänyt sitä itsekään. Nyt ymmärrän jo paremmin. Se kuvastaa jotakin tästä juuri elämästämme ajasta. Jos kaikki on epäselvää. Et tiedä itketkö vai nauratko ja miten tässä kohtaa täytyisi arkeansa elää. Kohtaaminen on vähissä, laulaminenkin melkein kielletään. Ihmisiltä alkaa kadota merkityksellisyys ja toivon liekkiä koetellaan. Nyt jos koskaan valinnat tapahtuvat pienissä asioissa. Voimavarat löytyvät kiitollisuudesta. Kaiken hyvän esille nostamisesta. Siihen kiinnittymisestä. Toivoa on. Iloakin. Anna tänään niille edes pieni tila päivässäsi. Sano kiitos, sano se ääneen tänään. Kiitollisuus tarttuu. Niin kuin toivo ja ilokin. On ystävyyden aika. Mitä rakennan? Mikään ei ole varmaaei itkuei nauruei edes kaunein taulu juokse lujaasinut kidnapataanälä anna sen tapahtua sullo paperia suuhusinyt ei ole aika puhuaei laulaa hakkaa naulojahakkaahakkaanyt on sen aika hukuta siihen energiasihalusihimosi onko lumi valkoisempaa huomennasitä kysynja se on paras kysymys pitkään aikaan ota sormikatso sitäse liikkuusekin on lahjaihmeerikoisuus hattutarvitko sitäetet todellakaan tarvitset viitanja ystävänviisaan sellaisenetsi se etsiennen kuin on myöhäistä et saa jäädä yksinmuistathan sen mikään ei ole varmaatänään varsinkaan hakkaa vielänauloja onnauloja paulojakin anna niiden olla
Huomisen jälkeen
Onko lumi huomenna valkoisempaasitä kysyn tänäänja se tuntuu hyvin olennaiselta onko tuuli huomenna kylmempääsitäkin kysynjos onkuka sen kestää onko meillä vielä viikon päästä leipääsitä en kysy ääneenusko ja luotaoli niin tai näin ei tässä ajassa tarvita kyselijöitäei vastaajia tässä ajassanyt ja huomenname tarvitsemme vierellemmeihmisiäihmisen sen jokaei selitteleei kyseleei ehkä vastailekaan mutta kuunteleekatsoo silmiinottaa kädestä lämpö on siinä vaikka lunta sataisi lisäätuulisi kylmemminleipä loppuisi yhdessä voimme tasata puutteitammeosattomuuttammeiloakin hymyillä yhdessä niin kauan kuin päiviä annetaan suru syöjos sille antaudumme seisokaamme suorassa leipä on jakamista varten niin kuin rakkauskin eikä pihapuuni tiedämiksi talven jälkeen tulee taas kevätja uudet lempeämmät tuulet heiluttavatsen viheriäisiä oksiaan elämä jatkuu kysymyksistäni huolimatta vastaukset kuulen vasta huomisen jälkeen VastaaLähetä edelleen
Intuitiivinen voimavaratyöskentely
Minulta on kysytty viime aikoina useamman kerran, mitä tarkoittaa intuitiivinen voimavaratyöskentely, jota teen ihmisten kanssa. Olenkin sitä yrittänyt avata itsellenikin, jopa teorioiden kautta, vaikka se onkin vähän harhaanjohtavaa. Viikonloppuna ottamani kuva, jonka tähän tekstiin liitän, kertoo minulle symbolisesti sen, mitä on intuitiivinen voimavaratyöskentely. Katsopa kuvaa ja mieti, mitä se sinussa herättää. Hengitä ja katso. Eläydy kuvan tunnelmaan ja pieniin asioihin, joita havaitset siinä. Wikipedia antaa selityksen intuitiosta näin. ”Intuitio on sisäinen näkemys tai kyky oivaltaa asia välittömästi. Intuitiivinen tieto eroaa analyyttisestä tiedosta, joka sisältää käsitteellistä aineistoa.” Tommy Hellsten on sanonut, että intuitio on sen tietämistä mitä ei voi tietää ja rohkeus sen tekemistä mitä ei voi tehdä. Liikutaan siis monen mielestä arveluttavilla poluilla. Itse ajattelen, että se mitä näen ja koen ihmisissä voimavaratyöskentelyn jälkeen, tekee minuun joka kerta syvän vaikutuksen. Sydäntään kuunteleva, itseään arvostava ja virtaukselle antautuva ihminen pääsee (tai joutuu) prosessiin, joka alkaa kuljettamaan häntä kohti ainutlaatuisuuttaan. Yhteys omaan sydämeen on monesti ohentunut ulkoapäin tulevien uhkien hidastamana tai koettujen vaikeiden tapahtumien ja kriisien vuoksi yhteys on jopa katkennut. Silloin ei jää voimavaroja muutokselle ja uudistumiselle. Sysäys voi olla pienen pieni, mutta totuudellisuudessaan isoja virtoja synnyttävä. Mutta voinko heittäytyä tuollaiseen työskentelyyn? En voi, jos en kykene luottamaan. Se on alkulähtökohta. Luottamus rakennetaan yhdessä. Se ei toimi vain yhteen suuntaan. Luulenpa, että vaistoamme myös alitajuisesti keneen voimme luottaa. Tai sen, keneen kykenemme luottamaan. Joskus omat huonot kokemuksemme antavat myös vääriä singnaaleja. Mitähän sitoutumiskammoinen ihminen on kokenut tai ihminen, jonka on vaikea päättää asioita tai ottaa riskejä? Joskus vasta riittävän suuri kärsimys pakottaa meitä ottamaan jotakin uutta vastaan, luottamaan sellaiseen, josta ei ole paperille kirjoitettuja varmoja takeita. Lainaan tähän loppuun toissa viikolla kuulemani runon. Se on kuin peili ja samalla hyvin rohkaiseva. Kulkekaamme kohti päättäväisyyyttä ja rohkeutta. ”Ennen kuin on sitoutunut, on ainaepäröintiä, tilaisuus vetäytymiseen,tehottomuutta. Kaikkiin aloitteellisiin jaluoviin tekoihin pätee alkeellinentotuus, ja tietämättömyys siitä tappaalukemattomia ideoita ja loistaviasuunnitelmia: sillä hetkellä kun sitoutuuehdottomasti, Sallimus liikkuu myös.Tapahtuu kaikenlaista josta on apua jajoka ei muutoin olisi koskaantapahtunut. Kokonainen tapahtumienvirta seuraa päätöstä ja nostaaihmisen hyväksi kaikenlaisiaennennäkemättömiä sattumuksia,kohtauksia ja materiaalista apua, jotakukaan ei olisi voinut kuvitellakaanosakseen. Mitä tahansa osaat taihaaveiletkin osaavasi, ryhdy siihen.Rohkeudessa on neroutta, voimaa jataikuutta.”Goethe
Haluan olla vapaa
Haluan olla vapaa vapaa väkivallasta vapaa lokeroinnista vapaa vankiloista, ihmisten luomistaahtaista luokituksista, osattomuudesta haluan lentäävapaasti vapaus on minun turvani ilman sitä voin tullaahdistuneeksivihaiseksiturhautuneeksituskaiseksi räjäyttää pomminlyödälyödä lujemmintunnottomasti vailla omaatuntoarauhaarakkautta tuhota ja uhotavailla mieltä Tule vapaustule rakkaus ojenna kätesiota syliinja silitä aina vaan jotta olen vapaa ja turvassa rakkaudellisessä sylissä merkityksellisyydessä ja toivossakohoan korkeammalle syli ulottuu taivaaseen asti
Joulupitsi
Tänään minä valmistan mieltänijoulun tullaSiihen pehmeyteen ja tähtiloistoon onkaipaus mulla Josko joulupitsin ompelisinse kaunein ommel siinä kimmeltäisija sanoma ikuinen siihen kirjattuna:Valo joulun, toivonja rakkauden Huomennakin minä rakennan joulumieltäuskon hyvään ja tahdon tallin lempeyteenSiihen höyryyn ja ilmaan höyrystyväänjossa tarkasti ei tarvi nähdäkään Näen enkelin, kullan ja mirhaminja paimenten jalat kylmenneet ne kunniakkat, ehtijät ensimmäisetKuninkaan ensihymyn nähneet he Ei ollut tilaa, ei pehmoista pienelle,ei hänen nuorelle äidilleenmutta eläimet lämpimät, oljet kellertävättilaa tekivät, vastaanottivattuon kaiken ihmeen ja edeltä ennustetun: pojan Daavidin, juutalaisten kuninkaan Minäkin siellä kedolla kuljen, pelkään,ihan säikähdän –sana taivaasta:”Älkää peljätkö”Ei ole syytä pelätä, ilo on saapunut, vapahtaja, lupausten lunastaja Minäkin riennän, minäkin kumarran,minäkin silitän pienen lämmintä poskeaja katson lempeästi synnyttäjää –ja toivon hetkeni ikuisesti kestävän Siinä hetkessä sekoittuvat odotus ja täyttymys, ilo ja ihmetys, ristiriitojen suloiset soinnut ja kantava toivo toivotoivo paremmastakaikelle kansalle kuuluvasta ei osatonta rakkaus ja armo leviävätihan kaikkeen maan ääriinSinne, missä vastaanottava ja nöyrä mieli kumartaa sydämensä polvet vapahtajansa edessä Tervetuloa, tervetuloa, tervetuloa,Ikuinen valo, sammumaton Johdattaja, valaisija, matkaan saattaja Siunaus kulkee ylläniSieltä kedolta asti mukanani kulkenutSanaSiunaus Kaunis joulupitsini, jossa kaunein ommel, tänäkin jouluna välkehtivä jonka tehtävä on loistaapimeyttä poistaatoivoa ja rakkautta toistaa Joulu, tule jo
Huoneentaulu
Sanoinko, että parasta, että elät ja olet olemassa.Sanoitko, että ollaan iloisia toisistamme. Sanoin ja sanoit.Meidän sopimuksemme. Elää, olla olemassa ja iloita toisistamme. Siinäpä sitä huoneentaulua kerrakseen. VastaaLähetä edelleen
Huoli
Tänään olen voipunut ja väsynyt kerääntyneestä kuormituksesta, joka hiipi pikku hiljaa ja sitten hetkessä kasvoi isommaksi kuin oma mieleni. Sellaisia ovat jotkut elämän päivät. Et aina tiedä, mistä suunnasta ne tulevat ja miten, mutta elettävä ne on nekin päivät. Ja sitten tulee seuraava päivä ja huomaat, että vielä on pihapuuni pystyssä ja lasteni äänissä iloa. Mikään ei loppunut, vaan sai uutta sävyä ja syvyyttä. Elämän laulu lauletaan välillä itkun läpi. Elämän lankaa kudotaan välillä kädet säikähdyksestä kohmeina ja elämän sielua yritetään joskus repiä rikki. Ja hetkittäin se voikin repeytyä ja rikkoutua. Siksi tarvitsemme uuden alun, uuden aamun ja aamupalapöytään kauniimman liinan. Katseen lähimmäiseen, katseen horisonttiin, katseen taivaan lintuja päin. Heistäkin huolehditaan. Hekin saavat ravintoa, laumansa suojaa ja uusia pesimäpaikkoja. Katsokaamme yksinkertaisuuteen. Tuuleen, hengitykseen ja tähän hetkeen. Mikään tunne ei ole viimeinen. Seuraavan hetken tunne voikin yllättää rauhalla, huolen jälkeen. VastaaLähetä edelleen