Tänään suvi ei ole erityisen lämmin. Tuulee ja on puolipoutaista. Istun takapihallamme ja samaan aikaan on sekä kylmä että kuuma. Kolme kesäkanaamme ääntelevät pienesti selkäni takana. Luonto on ihmeellinen peili ja opettaja. Ei ole kahta samanlaista päivää. Ei kahta peräkkäistä tuntia, jolloin luonto toistaisi samaa. Nytkin luulisi, että olisi heinäkuun helle kuumimmillaan, mutta eipä ole. Minua suorastaan palelee ja tuuli pitää melkoista ääntä ympärilläni. Menen tähän äänimaailman ikään kuin sisälle ja alan kuuntelemaan sitä. Mitä se kertoo minulle? Tarvitsen tämän tuulen. Sen liike ja energia muistuttavat siitä, että hyvä on ilman vaihtua, tunnelmien muuttua, elämän virrata. Liika löysyys tylsistyttää. Tarvitsen dynaamisuutta, haasteita, tunnetilojen muutoksia, erilaisia ihmisiä.Joskus unohtuu johonkin kuplaansa niin, että unohtaa elämän moninaisuuden. Jos olen vain omanlaisteni kanssa, ymmärtäjieni kanssa, en ehkä kasva ihmisenä. Haluanko silloin olla kohtaamatta varjojani, hukuttautua helppouteen. Ei ole hyvä sellainen elämä. Osa rikkauksista jää löytymättä. Tämä tuulen kylmyys ja riepotus niinä hetkinä, kun aurinko menee pilveen, laittaa tärisemään. Sekin on elämää ja kuvaa sitä todellisuutta elämästä, että vaikeitakin päiviä annetaan, vastatuulta ja ihmisiä, jotka eivät tahdokaan minulle hyvää. Miten sellaisten ihmisten kanssa tullaan toimeen? Sitä opettelen. On osattava suojautua. On ymmärrettävä, että suurimpiin myrskyihin ei kannata kurottautua. Voi antaa pahimpien pyöritysten mennä ja osattava astua joskus myös taaksepäin. Oltava tarkkana. Tehtävä aitoja, rajattava arvokkaimpia alueita. Annettava tuulten puhaltaa. Niillä on myös tehtävänsä. Tuntuu, että kaipaan villahousuja ja villasukkia. Keskellä kesää. Jos oli kevättalvi odottamaton ja opettavainen, kesälläkin on omat oudot piirteensä. Elämä voi yllättää. Niin hyvällä kuin pahalla. Aina täytyy silti suojella hyvää ja muistaa aurinko, joka vielä pilkahtelee pilven takaa. Ja taas tuli lämmin. Kesä haluaa olla totta sittenkin. Ja runon synnytin tässä hetkessä myös. Tämän tuuli halusi kantaa minulle ja kertoa myös sinulle: Sanoinko jo sinulleettä saat olla oma itsesijuuri tuollainentuulinen ja puuskittainen välillä kylmävälillä kuuma ja usein niin lämmin– aina silloinkun olet turvassa kun uskallatherkkyyteesi läsnäolevaksi– aukinaiseksi muistathanettä tarvitset lujan suojanmyrskyissä mutta se olkoon sinun ympärilläsiei sisuksissasi sisintä haurautta ei ulkoisellasuojellasitä suojellaan sisäisellä turvalla rakkaudellaanteeksiantamuksellaviisaudella ja niitä lahjojaet löydä jokaisen vastaantulijantuomisista sen tähden –ole tarkkana jasuojaudu myrskyissä kunnes tuulen tyyntyessäpystyt arvioimaanpienemmät tuulettuulenvireet tunnistamaan ne ihmisetjotka vahvistavat sinuaeivätkä revi sinulla on lupa kukkialoistaajakaa lahjojasi sinä –ainutlaatuinen