Tänään suvi ei ole erityisen lämmin. Tuulee ja on puolipoutaista. Istun takapihallamme ja samaan aikaan on sekä kylmä että kuuma. Kolme kesäkanaamme ääntelevät pienesti selkäni takana.
Luonto on ihmeellinen peili ja opettaja. Ei ole kahta samanlaista päivää. Ei kahta peräkkäistä tuntia, jolloin luonto toistaisi samaa. Nytkin luulisi, että olisi heinäkuun helle kuumimmillaan, mutta eipä ole. Minua suorastaan palelee ja tuuli pitää melkoista ääntä ympärilläni.
Menen tähän äänimaailman ikään kuin sisälle ja alan kuuntelemaan sitä. Mitä se kertoo minulle?
Tarvitsen tämän tuulen. Sen liike ja energia muistuttavat siitä, että hyvä on ilman vaihtua, tunnelmien muuttua, elämän virrata. Liika löysyys tylsistyttää. Tarvitsen dynaamisuutta, haasteita, tunnetilojen muutoksia, erilaisia ihmisiä.
Joskus unohtuu johonkin kuplaansa niin, että unohtaa elämän moninaisuuden. Jos olen vain omanlaisteni kanssa, ymmärtäjieni kanssa, en ehkä kasva ihmisenä. Haluanko silloin olla kohtaamatta varjojani, hukuttautua helppouteen. Ei ole hyvä sellainen elämä. Osa rikkauksista jää löytymättä.
Tämä tuulen kylmyys ja riepotus niinä hetkinä, kun aurinko menee pilveen, laittaa tärisemään. Sekin on elämää ja kuvaa sitä todellisuutta elämästä, että vaikeitakin päiviä annetaan, vastatuulta ja ihmisiä, jotka eivät tahdokaan minulle hyvää. Miten sellaisten ihmisten kanssa tullaan toimeen? Sitä opettelen.
On osattava suojautua. On ymmärrettävä, että suurimpiin myrskyihin ei kannata kurottautua. Voi antaa pahimpien pyöritysten mennä ja osattava astua joskus myös taaksepäin. Oltava tarkkana. Tehtävä aitoja, rajattava arvokkaimpia alueita. Annettava tuulten puhaltaa. Niillä on myös tehtävänsä.
Tuntuu, että kaipaan villahousuja ja villasukkia. Keskellä kesää. Jos oli kevättalvi odottamaton ja opettavainen, kesälläkin on omat oudot piirteensä. Elämä voi yllättää. Niin hyvällä kuin pahalla. Aina täytyy silti suojella hyvää ja muistaa aurinko, joka vielä pilkahtelee pilven takaa. Ja taas tuli lämmin. Kesä haluaa olla totta sittenkin.
Ja runon synnytin tässä hetkessä myös. Tämän tuuli halusi kantaa minulle ja kertoa myös sinulle:
Sanoinko jo sinulle
että saat olla oma itsesi
juuri tuollainen
tuulinen ja puuskittainen
välillä kylmä
välillä kuuma
ja usein niin lämmin
– aina silloin
kun olet turvassa
kun uskallat
herkkyyteesi läsnäolevaksi
– aukinaiseksi
muistathan
että tarvitset lujan suojan
myrskyissä
mutta se olkoon sinun ympärilläsi
ei sisuksissasi
sisintä haurautta ei ulkoisella
suojella
sitä suojellaan sisäisellä turvalla
rakkaudella
anteeksiantamuksella
viisaudella
ja niitä lahjoja
et löydä jokaisen vastaantulijan
tuomisista
sen tähden –
ole tarkkana ja
suojaudu myrskyissä
kunnes tuulen tyyntyessä
pystyt arvioimaan
pienemmät tuulet
tuulenvireet
tunnistamaan ne ihmiset
jotka vahvistavat sinua
eivätkä revi
sinulla on lupa kukkia
loistaa
jakaa lahjojasi
sinä –
ainutlaatuinen
